Ellan päiväkirja

Aamulla sitten tuli talliin ihminen joka puhui jotenkin tutun oloista kieltä, melkein samaa kun emäntä mut ei kuitenkaan. Mielessä välähti muistikuva varsa ajoilta jolloin myös mun silloinen emäntäni puhui samaa kieltä, aika hassua.
Päästiin sit Tyynen kanssa ulos. Oho..aika iso laidun. En oikein uskaltanu kovin pitkälle lähteä, outoja hajuja ja tuuleekin täällä enemmän kun kotona.
Mut hei...nyt tuli ulos Pipsa...Piiipsaa..mä oon täälläää... Mut mitä..apua..se tulee kohti...hampaat vaan välkkyy...apua...karkuun...Pipsa se olen minä...apua...älääää...ritsis rätsis..eih mun loimi...mun rakas loimi...Pipsa...sä rikoit sen... Mitä sä täällä teet, huutaa Pipsa. Mee pois! Mitä..Pipsa..se olen mä...outoo se ei tunne mua... Yritän päästä Tyynen luo mut ei...Pipsa on nyt huonolla tuulella...luovutan...maistelen vähän...heinää...
Mut hei nyt tuolta tulee Vihtori ja Niiiilooo... Mut mitä...iikk...apua...ne tulee kohti...karkuun...eikö ne muista mua...hei pojat se olen minä...Ella...älkää viitsikö...
"Ella", huudahtaa Niilo...Ella, se vaalea iso tyttö..."mitä...mitä sä täällä? ""Mun emo toi mut tänne teidän luokse, eiks oo kiva! "
Vihdoin rauha maassa ja siinä me sitten Niilon kanssa juoruttiin, välillä kävi Vihtori jahtaamassa meitä. Niilo kertoi että sillä alkaa tuo dementtia vaivaamaan ei siitä kannata välittää ja Pipsa nyt on Pipsa, aina huonolla tuulella, ainakin joka toinen päivä.

Siinä me tovi oltiin ulkosalla. Kauhee hiki mulle tuli kun piti aina välillä väistää Vihtoria ja juosta karkuun, en muista millon olisin juossu ja laukkaillu näin kovin. Plaah...kovin on kunto rapistunut.
Mutta tärkein on jääny kertomatta, te ette voi uskoo miten iso laidun täällä on, mä en edes nähny perä aitaa ja oli mahtavaa kun pääsi laukkailemaan ja jos tää kunto olis vähän parempi niin olisin taatusti juossu katsomaan miten pitkälle sitä laidunta olis riittänyt. Mut ehkä me huomenna Niilon tai Tyynen kanssa mentäs vähän tutkailee paikkoja.
Emäntä ottikin mut sit päivällä sisään kuivattelemaan ja syömään. Kiukkupussi Pipsakin tuli mun viereen Tyynen paikalle. Vaikka tuo onkin kovin pippurinen tuo Pipsa niin kyllä mä siitä tykkään..aika paljonkin...On tää kyl aika kiva paikka. 

Kohta tulikin sitten muu porukka myös sisään. Täällä tullaan ihan oma toimisesti sisään suoraan laitumelta. Ihmiset vaan avaa ovet ja tyypit tulee sisään ja sit ihmiset vaan ohjaa meidät omiin karsinoihin, aika vapaata ja hauskaa.
Saatiin siinä sitten taas lisää heinää ja iltapalat ja niin vain hujahti tämäkin päivä iltaan ja oli aika vetäytyä unten maille. Saas nähä mitä huomenna tapahtuu...