Ellan päiväkirja

Enpä olisi eräänä aamuna uskonut, että illalla olenkin ihan oudossa paikassa syömässä iltaheiniäni. Tuona aamuna emäntäni laittoi minut aamulla ihan normaalisesti ulos naapuri tammaäiteen kanssa. Jotain se siinä höpisi Pipsasta ja Tyynestä, kyllähän nuo jotenkin tutuilta tuntui ja silmissäni välähti pieni ruskea poni, mutta sitten mentiinkin jo ulos ja unohdin koko jutun.
Päivällä sitten emäntäni ottikin minut sisään, ihmettelin kyllä että mitäs nyt mutta aattelin että se taas varmaan vain raastaa sillä ihme raastimella mun kutittavaa talvikarvaa pois. Emäntä laittoikin minut mun kamun Riinan koppiin ja alkoi vaan puuhastelemaan omiaan. Katselin sen menoa ja kovin oli hermostunut. Ajattelin siinä että nyt on jotain outoa tulossa mutta unohdin koko jutun kun muistin heinät jotka se oli laittanut mulle karsinaan.
Tovi kului kunnes emäntäni otti mut käytävälle ja alkoi harjaamaan ja puheli vain koko ajan Virosta ja matkasta ja paratiisista. Noh mä keskityin niihin porkkanoihin joita oli emännän taskussa. 

Hetken päästä paikalle tulikin tutun oloinen ihminen, ajattelin että tuon minä kyllä tunnen jostakin. Hmm... Ja sit alkoikin touhu ja hyörinä. Loimi laitettiin päälle ja jalkoihin laitettiin toppauksia. Siinä vaiheessa jo hieman aloin aavistaa että ei kai vaaaaan... Ja kyllä! Emäntäni taluttaessa minut ulos, näin sen. Ahdistuskopin, eih... Mä joudun taas sinne hevoslääkärille joka pistää piikkiä ja sit mä oon ihan sekasin.En haluu. Emäntäni oli sitä mieltä että koppiin pitäisi nyt vaan mennä, mut mie sanoin että en mene. Kerran se sai mut huijattua sisään mutta kun hokasin missä oon niin äkkiä karkuun. Noh tovihan siinä meni, mutta eihän siinä sitten muu auttanut kun mennä sinne koppiin, kun eihän se tuo emäntäni taaskaan antanut periksi. Siinä mä sitten olin, kopissa ja rouskutin heinää.
Ja niin me lähdettiin. Kovin tuntui pitkältä matka lääkäriin, kuumakin alkoi olemaan, hiki päässä sai seisoa ja yrittää tasapainottaa itseään. Vaan sit me pysähdyttiin. 

Kovin oli hämärää ympärillä ja vähä outoja ääniä, ne vähät mitä kuulin kun mulle oli tungettu korvat täyteen pumpulia. Aattelin että noni, nyt ollaan lääkärissä. Mutta...ei auennu takaluukku. Emäntä kävi vain antamassa lisää heinää ja siinä mä sit seisoin ja odotin...ja odotin...ja...taisin siinä sitten pikku unosetkin ottaa, kunnes havahduin siihen kun emännän pää kurkisti etuluukusta. Se taas höpisi jostain että ollaankin Virossa, lääkäriinhän me oltiin menossa... kai...eikö niin...
Koppi lähti taas liikkeelle, katselin ulos ja haistelin. Hmmm... Onpas tuttu tuoksu... Pysähdyttiin pienen ajomatkan jälkeen ja mulle tultiin vaihtamaan kuiva loimi päälle, se on kuulkaas hikistä hommas yrittää pysyä pystyssä ja kun hieman tässä jännittääkin että mihin ollaan menossa sillä kyllä on oudon pitkän matkan päässä lääkäri tänään...
Taas jatkui matka kunnes sitten koppi taas pysähtyi ja emännän pää kurkisti etuluukusta. Se sano että ollaan perillä. Kauhistuin..no ni...kohta tulee piikkiä kannikkaan. Tultiin sitten ulos, oli pimeetä ja jalat tuntu tönköiltä ja siitä sitten käveltiin talliin. Mut hei...mites...ihan kun...ei kai...no ei voi olla...on kyllä tutun näkösiä tyyppejä...emäntä laitto mut karsinaan jossa oli HEINÄÄ ja paaaljon. Nostin sit heinäkasasta päätä ja katoin naapuri karsinaan. "Ai säkin tulit tänne", tervehti iso musta tamma. Mietin..tuttu...iso musta...TYYNE!!!! Ei oo todellista, ollaan samalla lääkärillä.
"Mitä sä höpiset lääkäristä, kotona me ollaan", tokasee Tyyne. Kotona...täh...kattelen käytävälle, oikealla puolella on ihan oudon näkösiä hevosia, katselen vasemmalle...hei...mitä...tossahan on Vihtori...ja ooooh Niiiiiilo ja ja ....vihdoin pikkuinen ruskea ponin pää työntyy katselemaan ulos...PIPSA!!! Ei oo todellista... Emäntäkin tulee karsinaan ja höpisee että perillä ollaan uudessa kodissa. Jeee ei sittenkään lääkäriin ja voi että..täällä on kaikki tutut tyypitkin!! Ja heinääää!! Ja nyt muistui mieleen se tuttu ihminenkin ja se toinen tuttu ihminen joka toi aina porkkanoita. Voi että...emäntäni on tuonut mut takasin kavereiden luokse.
Käytiin vielä illalla Tyynen kanssa jalottelemassa, oli vähän pimeetä, Tyynee ei hirveesti ois kiinnostanu olla enää ulkona, mutta minusta oli mukava vähän oikoa jalkoja.
Tultiin sit sisään ja emäntä laitto lämmintä päälle ja kun siinä hetken olin syöny alko mukavasti ramasta ja sieltähän se uni tuli.