No niin, nyt on varattu klinikka aika ensi viikon maanantaille, käydäänpäs nyt sitten tsekkaamassa mikä siellä jalassa oikein on ja josko saataisiin jotain apuja asiaan.
Sunnuntaina oli sitten saanut taas haavan vasempaan takajalkaan alas, oli rymynnyt jotain tarhassa ja suojan läpi (joka jo kylläkin aikansa elänyt) oli sitten viiltänyt haavauman, ei onneksi syvää, päästään ihan vain suihkuttamisilla ja Cothivettia kehiin. Karsina ja tarha ovat onneksi niin kuivat ja puhtaat että ei sitten alettu tekemään mitään kääreitä tällä erää jalkaan. Näitä viiltoja on nyt tänä talvena ollut niin monet, ettei niihin enää oikein osaa suhtautua muuta kuin toteamalla tallilla että "noh taasko sie oot viillelly ittees Ellaseni" alkaa menemään jo rutiinilla noiden jalkojen hoito.
Ella on onneksi ollut oma itsensä, liikkuminen tietysti hieman hankalaa välillä, mutta hyvin sille ruoka maistuu ja on pirteä kun sitä tarhasta iltaisin käy hakemassa sisälle :)
Mutta kyllä on Ellan lihakset hävinneet aivan totaalisesti, ja niinkuin päästiin jo hyvään vauhtiin ratsutuksien kanssa, mutta eihän tälle nyt taas voi mitään, tätähän tämä on jalkavammaisen kanssa, ylämäkeä ja alamäkeä. Pitää kuitenkin järki pitää mukana, ja todeta että mikäli vamma jalassa alkaa kovinkin Ellaa vaivaamaan on siinä vaiheessa kyllä yritettävä tehdä se kaikkeista vaikein päätös jota tietenkään ei toivo etenkään kun meidän yhteinen taival on vasta alkumetreillä.... mutta ei tässä nyt aleta synkistelemään, pitää vain hokea että päivä kerrallaan ja maanantaina ollaan viisaampia :)
Nyt olen sitten vain tehnyt kevätsiivousta meidän heppatarvikekopissa ja laitellut varusteita kuntoon, vielä pitäisi suitset rasvailla ja tsekata satula, kanget näytti olevan vähän huonossa hapessa oli talvi ja kylmyys tehnyt tepposensa ja hieman on hometta tms. kertynyt, katsotaan saisinko pestyä ja rasvattua nekin taas käyttökuntoon, ei passaa niitä ensi talveksi jättää kylmään koppiin. Loimetkin on vietävä pesuun, nyt ne on jo laitettu valmiiksi kasseihin, joten ei muuta kun vaan pesulaa etsimään. Kaikenlaista pientä hommaa on onneksi, pääsee edes jotain heppailua tekemään ja kyllähän sitä tulee käytyä joka päivä tallilla Ellaa moikkaamassa ja jotain aina humputellaan kentälläkin. Mutta kyllä odotan sitä päivää kun pääsen itse selkään ja jos vielä joskus maastoonkin pääsisin. Haikeana muistelen niitä edellisen tallipaikan peltolenkkejä....
Sunnuntaina oli sitten saanut taas haavan vasempaan takajalkaan alas, oli rymynnyt jotain tarhassa ja suojan läpi (joka jo kylläkin aikansa elänyt) oli sitten viiltänyt haavauman, ei onneksi syvää, päästään ihan vain suihkuttamisilla ja Cothivettia kehiin. Karsina ja tarha ovat onneksi niin kuivat ja puhtaat että ei sitten alettu tekemään mitään kääreitä tällä erää jalkaan. Näitä viiltoja on nyt tänä talvena ollut niin monet, ettei niihin enää oikein osaa suhtautua muuta kuin toteamalla tallilla että "noh taasko sie oot viillelly ittees Ellaseni" alkaa menemään jo rutiinilla noiden jalkojen hoito.
Ella on onneksi ollut oma itsensä, liikkuminen tietysti hieman hankalaa välillä, mutta hyvin sille ruoka maistuu ja on pirteä kun sitä tarhasta iltaisin käy hakemassa sisälle :)
Mutta kyllä on Ellan lihakset hävinneet aivan totaalisesti, ja niinkuin päästiin jo hyvään vauhtiin ratsutuksien kanssa, mutta eihän tälle nyt taas voi mitään, tätähän tämä on jalkavammaisen kanssa, ylämäkeä ja alamäkeä. Pitää kuitenkin järki pitää mukana, ja todeta että mikäli vamma jalassa alkaa kovinkin Ellaa vaivaamaan on siinä vaiheessa kyllä yritettävä tehdä se kaikkeista vaikein päätös jota tietenkään ei toivo etenkään kun meidän yhteinen taival on vasta alkumetreillä.... mutta ei tässä nyt aleta synkistelemään, pitää vain hokea että päivä kerrallaan ja maanantaina ollaan viisaampia :)
Nyt olen sitten vain tehnyt kevätsiivousta meidän heppatarvikekopissa ja laitellut varusteita kuntoon, vielä pitäisi suitset rasvailla ja tsekata satula, kanget näytti olevan vähän huonossa hapessa oli talvi ja kylmyys tehnyt tepposensa ja hieman on hometta tms. kertynyt, katsotaan saisinko pestyä ja rasvattua nekin taas käyttökuntoon, ei passaa niitä ensi talveksi jättää kylmään koppiin. Loimetkin on vietävä pesuun, nyt ne on jo laitettu valmiiksi kasseihin, joten ei muuta kun vaan pesulaa etsimään. Kaikenlaista pientä hommaa on onneksi, pääsee edes jotain heppailua tekemään ja kyllähän sitä tulee käytyä joka päivä tallilla Ellaa moikkaamassa ja jotain aina humputellaan kentälläkin. Mutta kyllä odotan sitä päivää kun pääsen itse selkään ja jos vielä joskus maastoonkin pääsisin. Haikeana muistelen niitä edellisen tallipaikan peltolenkkejä....
Kommentit
Lähetä kommentti