Klinikalle...

Annettiin Ellalle kipulääkettä parina päivänä peräkkäin ja kokeiltiin olisiko niistä apua tuohon kenkkuilevaan jalkaan, toivoin tietenkin että olisi mutta takaraivossa jyskytti kyllä että ihan turhaa touhua, kyllä siellä jalassa jotain muuta taas on... mutta toivossa on aina hyvä elää....

Ja kyllähän tuo polleparka könkkää vaikka menohaluja kyllä oli eilen testaillessa jalan toimivuutta...

Ei auta... on se alkuviikosta soiteltava klinikalle ja kyseltävä milloin päästäisiin käymään ja alettava hommaamaan kyytiäkin. Se tulee vain olemaan taas mielenkiintoinen reissu, viimeksihän kuljetuksessa hajosi traikku sisältä ja sai kunnon polkeman jalkaansa. Joten tuskinpa tälläkään erää päästään vahingoittumattomana....  paljon on siis stressin aiheita jälleen kerran, kyllähän sitä jo muutama kuukausi tässä saatiinkin olla ihan ilman suurempia huolia.

Nyt alkaa vain pikkuhiljaa vähän itseäkin stressaamaan ja suurin piirtein itku kurkussa tallille tulee mentyä, kun ei enää jaksaisi yhtään sairastumista (ei omaa eikä hevosen), tämä yhteiselo ei ole ollut ihan sitä mitä ajattelin. Tässä vaiheessa meidän pitäisi jo päästä treenailemaan ja käppäilemään maastossa, eikä vain talutella hevosta kentällä ja juoksuttaa... vaan ei niin ei.... milloin olen itse siinä kunnossa etten voi ratsastaa milloin hevonen.... oma ratsastustaito harmittaa myös, se on nimittäin tällä hetkellä nolla ja on melkoinen kynnys nousta hevosen selkään näin pitkän tauon jälkeen... mutta pitää vain jaksaa uskoa tulevaisuuteen ja yrittää tsempata itseään ja toivoa että kyllä tästä vielä hyvä tulee :)

ps. kyllä on Ella-rouva l-i-k-a-i-n-e-n, on innoissaan tarhassa pyörinyt hiekassa, tietysti kun talvikarva lähtee pois ja kutittaa niin kiva hangata itseään, pitänee kyllä pestä ennenkuin mennään lääkäriin.. .eihän sitä nyt likaisena... :)