Tämmönen blogitäti kun olen niin ajattelin sitten Ella hepallekin oman blogin kehitellä, täällä lähinnä kuvia ja videoita sekä tarinaa miten meillä yhteiselo sujuu. Onhan se jännää kuin näin vanhana tätinä yksi suuri haave toteutuu ja nyt tallissa on oma hevonen.
Huolta ja murhetta mutta myös iloa on tämä ensimmäiset kuukaudet olleet :)
Yhteinen taival alkoi meillä Elfan, tuttavallisemmin Ella, kanssa elokuussa 2012 jolloin kävin sitä katsomassa vuokrausmielessä ja se oli rakkautta heti ensi silmäyksellä :) Ellalla oli silloin vielä kaunis musta pieni tamma varsa, joten mammalomailun lomassa ratsastuskertoja tuli vain muutama ja kun itsekkin sitten selkäni teloin syksyllä niin alku aika meni tutustuessa ja tammavarsan kanssa leikkiessä.
Loppuvuodesta sitten varsan vieroituksen jälkeen tuli kysymys haluaisinko ostaa Ellan ja sitä hetken pohdin ja mietin ja pohdin ja mietin ja rahoja laskin ja mietin ja viimein tulin siihen tulokseen että kyllä, nyt se on tehtävä! Hyvästi huoleton elämä, hyvästi rahat :)
Kun päätös oli tehty alkoi melkoinen pyöritys, hepalle tallipaikka itsehoitotallista Hautjärven kartanolta, ruokaa, turvetta, heinää, hoitovarusteita kaikenlaista hommattavaa, mietittävää ja kaikki taas hieman uutta ja outoa vaikka talleilla töissä olen ollutkin joten mutu-tuntuma oli mitä kaikkea tarvii, mutta jotenkin oman hevosen kohdalla sitä on alkuun niin varovainen ja innoissaan kaikesta ja ehkä tuli hommattua vähän liikaakin kaikkea :) Onneksi tallilla mahtava porukka jolta sai neuvoja ja apuja jotta päästiin alkuun. Aamulla sitä mentiin aina tallille ennen töiden alkua ja illalla uudestaan tallille ja välillä myös päivällä. Karsinan siivousta, ruokintaa, tarhailua. Alkoi myös Ellan liikutuksetkin yhdessä talliin muuttaneen yrittäjän Ellun kanssa. Juoksutusta, ratsutusta ja tunteja, peltolenkkejä ja venytyksiä ja taivutuksia, välillä niin että hiki lentää ja välillä vähän rauhallisemmin. Nyt tallihommat ovat hellittäneet, kun Ella siirtyi Ellun ja Samin täyshoitoon ja nyt voi sitten kaiken vapautuneen energian siirtää harrastamiseen ja huolehtimiseen :)
Liikutusten alkaessa taisi Ella-tamman lihaksistokin saada roima annoksen liikuntaa, kun tuntui ja tuntuu vieläkin välillä aristelevan treenien jälkeen, mutta lämpö ja linimentti/arnika auttavat ainakin vielä :) Kolhuiltakaan ei oo säästytty, joko tarhassa tai tallissa oli alkuvuonna saanut ruman hokin polkeman takajalkaan joka vaati ihan ell:n hoivaa, lääkkeitä ja hauteita, mutta hienosti onneksi parani. Ellalla onneksi paranee haavat tosi hyvin, mutta kyllähän niiden kanssa tarkkana pitää olla. Etenkin tämmöinen aloitteleva hevosenomistajahan kiinnittää kaikkeen mahdolliseen huomiota.
Nyt sitten keskitytään etsimään Ellaa vaivaaman ongelmaan syytä/lähdettä. Liikutusten alettua on oikea kierros ollut hankalaa (välillä vasenkin) onko syynä suu, lihakset, jalat vai missä, sitä nyt tarkastellaan. Kengitykset ovat olleet säännölliset ja se asia pitäisi olla kunnossa. Nyt kokeillaan kuolaimettomia, ell huomasi hampaiden raspauksen yhteydessä että Ellan suupielen ja poskien liha tms. on normaalia paksumpaa ja kehoitti kokeilemaan kuolaimettomia, joten olisko siinä yksi syy... Seuraavana tilauksessa hieroja ja sen jälkeen vielä tsekkaillaan jalat tarvittaessa klinikalla. Tiedossa on, että jalat ei ihan puhtaat ole, mutta ettei mitään lisää ole tullut eikä mitään sellaista mikä aiheuttaisi kipua tms.
Heppailu elämää tässä siis on aloiteltu, ja tietotaitokin kasvaa koko ajan ja olen huomannut että maalaisjärjellä ja mutu-tuntumalla pärjää pitkälle. Meitä on joka lähtöön hevosen omistajia ja nappailen aina tässä matkalla ideoita sieltä ja täältä. Enemmän on alkanut kiinnostamaan "natural horsemanship", että saisin meille keskenään sellaisen luottamuksen että voin missä tilanteessa vain olla luottavainen Ellaan. Tosin Ellahan on kyllä itse rauhallisuus, vaikka temperamenttia tarvittaessa löytyy ja osaa käyttää kyllä isoa kokoaankin välillä hyödyksi, mutta että turha hötkyily jäisi pois ja että kun me ratsastetaan niin se olisi meille molemmille mieluinen kokemus :) Mutta siis tästä se lähtee... blogi ja meidän matka :) Ja ps. jos tätä blogia sattuu lukemaan jokin hevosihminen, niin rakentava kommentointi on sallittu. Täällä ei varmastikkaan puhuta oikeilla termeillä vaan enemmänkin fiilistellään ja ihmetellään ja kummastellaan ja kokeillaan erilaisia vaihtoehtoja ja välillä onnistutaan ja välillä ei. Tämä on vain tätiratsastajan ja "peppi-pitkätossu-heppa" Ellan tarinaa.
Kommentit
Lähetä kommentti